100 vuotta yöllisestä poliisioperaatiosta

Kuva sarjasta Suomenlinna

Helsingin Uutisten nettiversion toimittaja kysyi Anssi Sinnemäen mielipidettä kun 07.11.2017 oli kulunut 100 vuotta ns. Lokakuun vallankumouksesta. Sähköpostina tehty haastattelu julkaistiin tasan satavuotispäivänä toimittajan editoimassa ja haastateltavan hyväksymässä muodossa. Editoinnin vuoksi haastattelusta oli jäänyt pois haastateltavan itsensä tärkeäksi kokemat viittaukset kirjallisuuteen, joten seuraavassa julkaistaan haastattelu n teksti alkuperäisessä muodossaan.

1) Mitä lokakuussa 1917 tapahtunut vallankumous merkitsi sinulle silloin, kun olit vielä aktiivisesti mukana vasemmiston toiminnassa?

Ensisijaisesti se merkitsi romanttis-herooista draamaa sellaisena kuin se on kuvattu John Reedin reportaasissa Kymmenen päivää jotka järisyttivät maailmaa ja Sergei Eisensteinin elokuvassa Lokakuu. Eli se merkitsi symbolista lupausta paremmasta maailmasta. Se oli suuri harha, koska sen konkreettiset seuraukset olivat nähtävissä jo silloin kun olin mukana aivan erilaisina kuin lupauksen lume tapausten kulun esitti.

Suosittelen poliittisen historian emeritusprofessorin Osmo Jussilan teosta Neuvostoliiton tragedia – Utopiasta vankileirien saaristoksi (2012). Varsin vakuuttavasti Jussila riisuu Lokakuun suureksi sosialistiseksi vallankumoukseksi glorifioidun tapahtuman ”vallan kaappaamiseksi yöllisenä poliisioperaationa”. Tämän kuultuaan John Reed ja Eisenstein kääntyvät haudassaan Kremlin muurissa ja Novodevitšin Moskovan-hautausmaalla.

2) Mitkä ovat mielestäsi lokakuun vallankumouksen parhaat puolet ja kestävimmät saavutukset?

Parhaita puolia ja kestävimpiä saavutuksia ei oikeastaan ole, ellei sellaiseksi lasketa sen tuottamaa varoittavaa esimerkkiä. Proletariaatin diktatuuri oli valtapolitiikkaa, jonka talous oli valjastettu ensisijaisesti sotavarustelun ehdoilla ja joka tuhosi suunnattomasti inhimillisiä arvoja. Muutenkin, sosialistisen suunnitelmatalouden lopputulema oli mahalasku.

Usein sanotaan, että tuottihan vallankumous sentään suurenmoista taidetta, esimerkiksi Eisensteinin elokuvat. Kuitenkin Eisensteinkin alisti taiteelliset keksintönsä diktatuurin propagandalle ja valehtelulle, joka muutenkin oli vallankumousta seuranneen vallanpidon toinen luonto. Neuvostoliitossa mikään ei ollut pyhää, mutta kaikki oli tabu.

3) Mitä noista saavutuksista on yhä jäljellä? Oliko sosialismin kaatuminen Neuvostoliitossa sinulle valtava pettymys?

Toisaalta on totta, että vallankumouksen seurauksena syntyi myös suurta kirjallisuutta – Bulgakov, Ahmatova, Trifonov – tai musiikkia: Šostakovitš. Historian ironiaa, tai historiallinen tragedia on se, että se syntyi enimmäkseen vallinneen vääryyden aiheuttamasta kärsimyksestä. ”Tänään minulla on paljon tehtävää / muisti täytyy tappaa kokonaan / kiveksi täytyy sielu jähmettää / ja elämään on opittava uudestaan”, kirjoitti Anna Ahmatova, kun hänen poikansa oli viety. (Suomennos Pentti Saaritsan)

Äsken ilmestyneessä esseekokoelmassani Trifonovin syndrooma olen käsitellyt tätä Juri Trifonovin tapauksen kautta. Trifonov oli Brežnevin ajan suurin kirjailija, jonka tuotanto syntyi vallankumouksen paradoksin kautta. Hänen isänsä oli johtavia vallankumouksellisia, jonka Stalin likvidoi. Poika palvoi varhain menettämäänsä isää huomatakseen vähitellen, että isähän oli myös osallinen, joka oli mukana rakentamassa tätä hirviötä, jonka luonnetta – henkistä konkurssia – poika tuotannossaan analysoi katkerasti.

Sosialismin kaatuminen Neuvostoliitossa oli minulle valtava helpotus.

4) Millä tavalla Suomi ja maailman olisivat erilaisia, jos Venäjän vallankumousta ei koskaan olisi koettu?

Lampaat ja jalopeurat laiduntaisivat sulassa sovussa samalla kedolla.

18.10.2017, ystävällisesti, Anssi Sinnemäki, FM, kirjailija

Seuraavassa linkki Helsingin Uutisten versioon.

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/577338-venajan-vallankumouksesta-tanaan-100-vuotta-sinnemaki-valehtelu-oli-kommunismin

 

 

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *