META-VIRSI

Tunnetun tietoturva-asiantuntijan Mikko Hyppösen mukaan Facebookin (Metan) tai Googlen liiketoimintamalli on varsin selkeä: nämä yhtiöt keräävät mahdollisimman paljon tietoa ihmisistä ja pyrkivät loukkaamaan ihmisten yksityisyyttä niin paljon kuin mahdollista – kunhan ei mennä sen rajan ylitse, että ihmiset suuttuisivat niin pahasti, että he lähtisivät pois näistä palveluista.

1809–1879 eläneen turkulaisen rehtorin Knut Legat Lindströmin sanoittama virsi on osoittanut someaikakautena hämmästyttävän ajankohtaisuutensa ns. meta-virtenä. Omistan tämän Kaikkivaltiaalle, Hänelle joka on heti Mark Zuckerbergistä seuraava.

Kuvan teksti on vuonna 1943 hyväksytyn version mukainen. Alla oleva on alkuperäinen kokonaisuudessaan, hyväksytty Suomen toisessa yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1886. Tapansa mukaan satakunta vuotta myöhemmin (1984) toiminut virsikirjakomitea kuohitsi sen, esimerkiksi säkeistö 9 on poistettu kokonaan.

  1. Mun tutkit, Herra, tarkasti, Sä tiedät kaikki tekoni,
    Myös vähimmässä sulle näyn, Jos makaan, istun, nousen, käyn;
    Sä kaikki tieni havaitset, Myös ajatuksen’ salaiset.
  2. Ei ykskään sana suustani Käy, Herra, tietämättäsi,
    Eloni päivät entiset Sä tunnet, niin myös vastaiset;
    Ei mikään täällä minua Voi tietämättäs kohdata.
  3. O tieto ihmeteltävä! Ei löydy ihmisjärkeä,
    Sen joka voisi arvata, Se ompi ylen korkea;
    Sun suuret työs mä näen vaan, Niit’ ihmettelen ainiaan.
  4. Kuhunka voisin välttyä, Sun kasvoistasi siirtyä?
    Jos piileyisin pilvihin, Niin näkisit mun sielläkin;
    Jos tuonelaankin pimiään, En silmääs välttäis sielläkään.
  5. Ja aamuruskon siivillä Jos voisin lentää, liidellä,
    Mä maan ja meren äärihin, On kasvois valo sielläkin;
    Kaikk’ ilmi on sun edessäs, Sä täytät kaikki kädessäs.
  6. Jos sanon: yö mun peittää nyt! Niin olen tuiki pettynyt,
    Sill’ yönkin synkeydessä On silmäs aina näkevä;
    Pimeys sulle sake’in On niinkuin päivä kirkkahin.
  7. Jo ennen syntymistäni Mun näkivät sun silmäsi;
    Mun päiväni ne olivat, Jo ennenkuin ne koittivat,
    Sun kirjassasi selvillään, Ei salattuna yhtäkään.
  8. O ääretöntä armoas Ja ihmeitäs, sä laupias!
    Ne ovat epälukuiset Kuin meren hiedan muruset.
    O viisauden syvyyttä! O ääretöntä hyvyyttä!
  9. Suut sulje jumalattomain Ja tuki kielet pilkkaajain,
    Kuin häväisevät nimeäs Ja vihaavat sun säätyjäs,
    Karkaavat sua vastahan! Mä heitä, Herra, kammoan.
  10. Mua tutki, Herra Jumala, Mun sydäntäni koeta,
    Ojenna ajatukseni Ja johdata mun jalkani!
    Jos lienen tiellä pahalla, Mua oikialle taluta!
  11. Niin kiitän aina armoas, Mun ettäs suljet suojahas,
    Ja ettäs elohon mun loit, Myös kaiken hyvän mulle soit;
    Sun tykös tahdon turvata, Ain’ tahtoasi seurata.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.