Anssi Sinnemäen Trifonovin syndrooma ilmestynyt

Anssi Sinnemäki täytti 70 vuotta 18.09.2017. Syntymäpäivän merkeissä ilmestyi hänen esseekokoelmansa Trifonovin syndrooma ja muita kirjallisuusesseitä. Siinä Sinnemäki tuttuun, taattuun ja tunnustettuun tapaansa käsittelee kriittisesti, sensitiivisesti ja kekseliäästi kirjallisuuden suuria nimiä, ja vähän pienempiäkin. Yksistä kansista löytyy jälleen kokoelma uusia näkökulmia ja yllättäviä yhtymäkohtia teoksiin, jotka luultiin jo loppuun luetuksi.

Teos jakautuu kolmeen osastoon, ulkomaalaiseen ja suomalaiseen kirjallisuuteen sekä niiden väliin: universaaliseen. Ensimmäisen osaston kärkiartikkelina on Juri Trifonovin tuotantoa ja sen kehitystä käsittelevä Trifonovin syndrooma, kotimaisen kirjallisuuden osastossa paljon huomiota herättänyt Aleksis Kiven Kihlaus naisnäkökulmasta.

Eri julkaisuissa vuosina 2008–2016 aiemmin ilmestyneiden esseiden lisäksi mukana on myös ennen julkaisematonta, kuten kahden osaston väliin sijoittuva laaja essee Kirjailijan urapolku luonnonvalintana. Siinä kyse on siitä, kuinka kirjailijaksi tullaan (vaikeimman kautta!). Vakuudeksi näyttönä on yli 80 tapauskertomusta.

Kirjan päättää essee Runon elementit. Siinä tarkastelun kohteena on neljän runoilijan esikoiskokoelmat näkökulmana kutakin teosta hallitseva kosminen alkuaine eli elementti: Anja Kosonen / Maa, Leevi Lehto / Ilma, Kristina Carlson / Tuli, Mikko Rimminen / Vesi.

Trifonovin syndrooma: 240 sivua, sidottu suojapaperein.

Tilaukset osoitteesta info@tamarapress.fi

Hinta toimituskuluineen 25,00 euroa (sis. myös alv). Liitä tilaukseen mukaan toimitus- ja laskutusosoite. Toimitus tilaajalle heti kun maksu on siirtynyt Tamara Pressin tilille.

Tutustu myös  Anssi Sinnemäen aiemman tuotannon esittelyihin.

 

Muuttunut tuuli

On kulunut 50 vuotta Leevi Lehdon Muuttuneen tuulen ilmestymisestä (Kansi: Ahti Lavonen). Tätä juhlistettiin ravintola Kaisaniemessä 28.09.2017. Samalla julkistettiin Leevin esseekokoelma ”Suloinen kuulla tuo kuitenkin oisi” – Esseitä 2010–2017.

Kymmenkunta puhujaa esitteli ja käsitteli Leevin verrattoman monipuolista uraa. Anssi Sinnemäen osana oli itse Muuttuneen tuulen esittely näin sanoen:

Kaksi viikkoa sitten ilmestyneen kirjani Trifonovin syndrooman viimeinen essee käsittelee neljää esikoisrunokokoelmaa, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1961 ja 2000 välillä.

Niitä yhdistää se, että jokaisessa kuvaston hallitsevana elementtinä on jokin neljästä kosmisesta alkuaineesta eli elementistä – maa, ilma, tuli, vesi –, mutta niitä erottaa se, että jokaisen esikoisen peruselementti on eri.

Muuttuneen tuulen elementti on, tietysti kuten jo nimestä arvata saattaa, ilma. Tuuli on ilman olomuoto. Lisäksi tuuli on ilman elementille ominaista jatkuvaa liikettä, ja sitäkin jatkuvampaa liikettä on muuttunut tuuli – kokoelma tuntuu nimestään lähtien suorastaan purjehtivan elementissään.

Muutenkin, 16-vuotiaan Leevi Lehdon vuonna 1967 ilmestynyttä esikoiskokoelmaa luonnehtii kauttaaltaan ilmatilan hallinta. Kokoelma on ällistyttävän tasapainoinen ja kypsä esitys, varsinkin kun ottaa huomioon, millaisen paineen alla se on syntynyt.

Leevin astinlauta alaikäiseksi esikoisrunoilijaksi oli aikoinaan paljon huomiota herättänyt Parnasson lyriikkakilpailu, jonka tulokset julistettiin vuoden 1967 Parnasson ensimmäisessä numerossa. Siitä voidaan päätellä, että Muuttuneen tuulen pohjat oli kirjoitettu itse asiassa jo 15-vuotiaana. Rimbaud!

Kilpailun voittajaksi tuli Simo Lyly palkintona 1000 markkaa eili 1653 euroa, toiseksi Leevi Lehto, jonka palkintosumma oli 600 markkaa eli 991,60 euroa. Muille maininnoille jäi useita myöhemmin nimeä luoneita tekijöitä kuten Jarkko Laine, Juhani Ruotsalo, Juha Vakkuri, Kari Saviniemi, Caj Westerberg.

Luotettavan tiedon mukaan Leevi oli Anhavan suosikki, mutta raadin muut jäsenet, Mirjam Polkunen ja Rauno Ekholm, jyräsivät hänet, tai ainakin Mirjam jyräsi.

Tyypillisiä Leevin esikoisen ilmakuville on tilanne, jossa tuuli tarttuu puihin ja puiden lehtiin, seuraavassa satunnaisesti poimittuja esimerkkejä. »kun haavan lehdet saavat tuulta» – »puitten lehdet saavat tuulta syksy» – »ulkona viileä tuuli rakentaa viileitä kuvioita vihreisiin puihin» – »mäntyjen oksat alkoivat liikuskella / alkavassa tuulessa» – »Lempeä tuuli tekee lempeitä kuvioita puihin ja takaisin». Vielä viimeisenkin runon avauksessa kietoudutaan leppeän tuulen vaippaan.

Ei toki Leevi ole ensimmäinen runoilija, jonka puut liikkuvat tuulen voimasta. Samassa »Runon elementit»-esseessä kerron kahdesta nuoresta kriitikosta, jotka päättelivät Anja Kososen Meriluoto-epigoniksi, koska hänen yhdessä runossaan esiintyy sana meriluoto, tosin pienellä ännällä. Valppaat kriitikkomme olivat Pentti Saarikoski ja Pekka Tarkka.

Pitäisikö minun nyt leimata Leevi Danten plagioijaksi, kun suuri firenzeläinen kirjoittaa Paratiisissa: »Kuin lehvä, leyhyttämä tuulen, painaa / pään alas, nousten jälleen voimallansa / omallaan, joka ylöspäin sen nostaa.»

Vastaan: Ei pidä. Leevin tuulikuvaston huipentaa ja kumoaa ikimuistettavat rivit, joille Dantekaan ei mahda mitään:

»…en osaa vastata enkä jättää vastaamatta harmaat pilvet eivät vielä varjosta aurinkoa suljen silmät ja avaan ne katson puita kaipaan aikaa eteenpäin tai takaisin seudulle missä tuuli aiheutui puitten heilunnasta eikä päinvastoin»

»takaisin seudulle missä tuuli aiheutui puitten heilunnasta eikä päinvastoin»!

Nämä rivit ovat kestävä vahvistus ja viimeinen niitti sille, mitä esseessäni sanon Muuttuneen tuulen syvimmästä olemuksesta. Siteeraan itseäni muutaman kappaleen verran.

Muuttuneessa tuulessa ilman elementtiin kiinnittyvän kuvaston lähes pakkomielteiseltä näyttävän käytön takana täytyy olla jotakin »syvempää». Sen täytyy sellaisenaan olla merkki tai oire jostakin. Ja onhan se. Teos on pienestä koostaan huolimatta suuri vapauden laulu.

Ilman elementin täydellinen dominointi sen kaikissa eri sävyissä Muuttuneessa tuulessa on vapauden julistus – irtioton, lentoonlähdön, muutoksen korkea veisu. Selkein merkki siitä on kokoelman valmistumisen yhteydessä tapahtunut nuoren tekijän lopullinen lähtö kotoa, irti herätyskristillisen helluntailaisuuden painostavasta ilmapiiristä omille teille. Se vaati lujaa luonnetta. Leevi ei ole milloinkaan sanonut olleensa uskonnon uhri, vaan ilmaissut ainoastaan tehneensä ehdottoman ratkaisun, joka on pitänyt. Tätä ilmentää Muuttunut tuuli.

Viisastelen vielä esseen lopuksi tekeväni paljastuksen ja muistutan kokoelman nimeen sisältyvästä kaksimielisyydestä, joka vahvistaa esittämääni tulkintaa ja vastaa muutenkin Leevin verbalistiikkaa. Muuttunut tuuli viittaa paitsi ilmavirtaukseen myös muuttuneeseen moodiin, mielialan muutokseen. Siitähän Muuttuneessa tuulessa juuri onkin kysymys, muuttuneesta tuulesta!

Tähän päättyi esitykseni Muuttuneesta tuulesta. Valitettavasti!

Ensinnäkin, tarkkaan ottaen olin väärässä, kun sanoin ettei Leevi ole milloinkaan sanonut olleensa uskonnon uhri, vaan ilmaissut ainoastaan tehneensä ehdottoman ratkaisun, joka on pitänyt. Ei tosin uhri, mutta hän on jo vuosikymmenen alussa ja nyt julkaistavassa esseekokoelmassa kertonut komean tarinan, isän ja pojan keskustelun saunan lauteilla. Siinä isä siunaa poikansa lähtemään omille teilleen, irti uskonyhteisön pakotteista.

Muuttuneen tuulen vapauden julistuksen – irtioton, lentoonlähdön – korkeaa veisua voidaan tarkastella takavuosien muotitermin transgression tyyppiesimerkkinä. Mikä olikaan maailmankirjallisuudessa kuvattu ensimmäinen transgressio, rajanylitys? Sehän on Ensimmäisen Mooseksen kirjan karkotus Paratiisista.

Karkotus Paratiisista on rangaistus syntiinlankeemuksesta. Sitä sanotaan myös ostrakismiksi, joka on sulkemista pois yhteisöstä. Leevin tapaus on tätä, mutta toisaalta se on luonteeltaan hyvin erikoinen. Oikeastaan se on ostrakismia nurinkäännettynä, onnekkaana lähtönä maailmaa valloittamaan. Leevin ja isän kohtauksessahan on kyseessä, riippuen tarkastelukulmasta, yhtä hyvin irtiotto helvetistä kuin karkotus paratiisista.

Yhtä kaikki: Muuttunut tuuli on transgression korkea veisu.

Eikä tässä kaikki. En ottanut sattumalta Dantea esiin. Dante on paljon velkaa Leeville. Ajatellaan vaikka Paratiisin kuvausta transgressiosta niin kuin itse karkotettu Adam asian esittää runoilijalle: »Siis poikani: puun hedelmän ei syönti / ei syy itsessänsä syy ollut moisen paon / vaan yksin yli rajamerkkein käynti» – eli transgressio.

Tämä oli Leinon suomennos, näin vuorostaan Elina Vaara: »Siis poikani: maanpaon syy niin pitkän / ei itse puusta syönti, vaan se, ja vain / se, että käytiin yli rajan.»

On hyvä lopettaa Dante-suomennosten yhteydessä julkaistuihin tämän säkeistön selityksiin. Leino: »Syntiä ei ollut hedelmän syöminen vaan halu hankkia henkistä hyvää yli sallitun määrän, ’tulla Jumalan kaltaiseksi’.» Vaara: »Ensimmäisen synnin luonne oli ihmiselle määrätyn rajan ylittäminen, hybris, halu tulla Jumalan kaltaiseksi.»

On hienoa, että 50 vuoden ikäinen esikoinen elää ja voi hyvin. Onneksi olkoon!

Runon elementit

Anssi Sinnemäen syyskuussa ilmestyvän uutuuden Trifonovin syndrooma ja muita kirjallisuusesseitä päättää essee Runon elementit. Siinä tarkastelun kohteena on neljän runoilijan esikoiskokoelmat näkökulmana kutakin teosta hallitseva elementti.

Maa: Anja Kososen Kaupunki kääntyy (1961)

Ilma: Leevi Lehdon Muuttunut tuuli (1967)

Tuli: Kristina Carlsonin Hämärän valo (1986)

Vesi: Mikko Rimmisen Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja (2000).

Runoteosten esittelyjä ja tulkintoja värittää kurkistus kirjailijoiden henkilöhistorioihin siinä määrin kuin ne sivuavat kirjoittajan omia vaiheita. Anja Kososen kohdalla osoitetaan, että hän ei aikoinaan saanut reilua kohtelua, vaan olisi ansainnut paljon paremman.

Aihe ja tarkastelun kohteet perustuvat Sinnemäen omiin löytöihin, mutta esseen valmistelun yhteydessä tekstiä on inspiroinut myös ranskalaisen filosofin Gaston Bachelardin elementtejä runoudessa käsittelevä kirjasarja.

Kirjailijan urapolku

Näkymä Suomenlinnasta

Anssi Sinnemäen syksyllä ilmestyvään uutuuteen Trifonovin syndrooma ja muita kirjallisuusesseitä sisältyy laaja essee aiheesta ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana – 80+1 tapauskertomusta”. Otsikon 80 tapausta yhdistää jokin suuri menetys lapsuudessa, tyypillisesti isän kuolema. Esitykseen kietoutuu henkilökohtainen ulottuvuus: isä ja äiti, kuolema ja perheen hajoaminen. Muun muassa Freudin esseetä ”Dostojevski ja isänmurha” tarkastellaan kriittisesti. Suomalaisina esimerkkeinä ovat alla luetellut 51 kirjailijaa esittelyjärjestyksessä. Käsittelyn laajuus kunkin kohdalla vaihtelee suppeahkosta elämäkerrallisesta maininnasta kirjailijakohtaiseen pienoisesseeseen, samalla kun näkökulma pysyy samana. Monet kirjailijat ovat myös käsitelleet pitkin tuotantoaan kokemaansa menetystä, joillakin se on kautta koko tuotannon soiva alasävel.

Hannu Mäkelä, Pentti Saarikoski, Heikki Hietamies, Jörn Donner, Paavo Rintala, Joni Skiftesvik, T. Vaaskivi, J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Volter Kilpi, Joel Lehtonen, J. J. Wecksell, K. A. Tavastsjerna, Gunnar Björling, Rabbe Enckell, Mikael Enckell, Toivo Pekkanen, Mika Waltari, Kalle Päätalo, Väinö Linna , Väinö Kirstinä , V. A. Koskenniemi, Maila Talvio, Aino Kallas, L. Onerva, Edith Södergran, Uuno Kailas, Katri Vala, Erkki Vala, Iris Uurto, Aku Rautala, Aku-Kimmo Ripatti, Helvi Hämäläinen, Elvi Sinervo, Aira Sinervo, Helvi Juvonen, Laura Latvala, Olavi Siippainen, Eeva-Liisa Manner, Kirsi Kunnas, Eeva Kilpi, Anu Kaipainen, Martti Joenpolvi, Raisa Lardot, Laila Hirvisaari, Eila Kostamo, Pirjo Tuominen, Leena Laulajainen, Marja-Leena Mikkola, Kari Aronpuro, Pentti Saaritsa, Matti Rossi, Anelma Järvenpää-Summanen, Leena Krohn, Ulla-Lena Lundberg

 

Saarikoski

Helena Saarikoski on julkaissut Pentti Saarikosken Bretagnen päiväkirjan (Partuuna 2016). Saarikosken tekstien oikeuksista koitui melkoinen sotku. Esimerkiksi tämän suppean teoksen tekstien oikeudet ovat Mia Bernerin tyttärellä Suzanne Östellä, mutta teoksessa käytettyjen kuvien julkaisuoikeudet ovat vuorostaan Pentin pojalla Juri Saarikoskella.

Nyt julkaistut tekstit ajoittuvat alkuvuoteen 1983. Saarikoski päivittää siinä Saarnaajan huomautuksen kirjojen tekemisestä, jolla ei ole loppua. Hän ikään kuin profetoi ennen kuolemaansa kirjallisuuden kohtalonäkymän: ”[O]n varsin mahdollista ettei kirjoja tulevaisuudessa tarvita. Minä tietysti tarvitsen, kuolemaani asti, mutta lukijat saatan menettää.”

Huumori oli elimellinen osa Saarikosken tekstimaailmaa, kuten seuraava peilaus. ”Kahvilan rouva on isokokoinen ja verevä nainen, mutta mies on käppyrä ja vaikuttaa sairaalloiselta, myös tohvelin alaiselta. Lähden takaisin kotiin.” Missä käppyräistä ja sairaalloista miestä odottaa isokokoinen ja verevä nainen.

Tamara Press

Yllättävä yhtymäkohta: Tamara Press (tunnuskuvassa) täytti 80 vuotta 10. toukokuuta 2017. Hänhän on neuvostoliittolainen kuulantyöntäjä ja kiekonheittäjä, joka lopetti urheilu-uransa heti kun sukupuolitestit otettiin käyttöön 1966. Mutta: Flaubertia mukaillen (”Madame Bovary, c’est moi”): Tamara Press, c’est moi.